Samaan aikaan, 1990-luvun alussa, Suomessa alettiin asentaa postilaatikoita ryhmiksi. Vierekkäin rivissä olevat laatikot nopeuttivat huomattavasti postin jakelua yksittäisasennettujen postilaatikoiden ja ovijakelun sijaan. Pankeissa työskennelleet henkilöt alkoivat kysellä, että saisiko palautelaatikoista postilaatikkoversiota? Kun kysely toistui useamman kerran, myynnistä vastaava Lasse ehdotti veljelleen Martille myös postilaatikoiden suunnittelua ja valmistamista.

Postilaatikon tuli olla tyylikäs ja toimiva, sekä kestää Suomen sääoloja sateesta pakkaseen. Olennaista oli myös täyttää Suomen Postin tarkat määräykset täyttöluukun ja postilaatikon koosta. Lopullisesti Bobin toimivuus testattiin käytännössä Postin pääkonttorilla, kun tiiliskiven kokoinen puhelinluettelo työnnettiin Bobin täyttöluukusta sisään. Puhelinluettelo solahti sisään laatikkoon ja kehitystyö sai sinetin, kun Suomen Posti hyväksyi Bobin. Käytössä todettiin myös se, että kaareva muoto oli kaunis ja klassinen, mutta sen lisäksi se sopi skandinaavisiin olosuhteisiin. Postilaatikon kaareva yläosa ei kerännyt vettä tai lunta, vaan valutti ne tehokkaasti pois. Posti säilyi kuivana.